Monien viestien ja mönkään menneiden suunnitelmien jälkeen pääsin vihdoin ja viimeinen lähtemään Berniin ja tapaamaan kaveriani Frankia. Tuohon aikaan olin vielä onnellisesti asunnottomana ja suunnitelmat muuttuivat jatkuvasti, sillä koko ajan piti olla muuttamassa, jos sellainen mahdollisuus tuli. Mutta tuohon aikaan sain myös maailman parhaan kämpän. Se siis selvisi juuri ennen Winterthuriin lähtöä. Vaikka Bern sijaitseekin Genevestä Winterthuriin päin mennessä matkan varrella, matka suuntasi ensin Winterthuriin, vaikkakin Bernin ohi, ja sieltä vasta pääkaupunkiin.
Ennen kämpän saantia olin myös siis varaltao llut yhteydessä perhetuttuihin. Lupasin tulla käymään heidän luonaan Winterthurissa ja siirsin koko ajan tulopäivääni pidemmälle, koska päivystin Geneven päässä kämppähommia. Siinähän ne päivät oikeestaan meni, kämppää etsiessä ja soitellessa. Sveitsissä kun soittaminen ei missään tapauksessa edes paikallisilla liittymillä ole halpaa, niin paloi siinä kotona istuessa hyvin rahaakin. Tai no, voiko sitä sitten kodiksi kutsua. Siihen aikaan punkkasin viikon työkaverin luona ja sen jälkeen taas pari yötä Katin hoivissa. Mutta mutta, onneksi tutut Winterthurissa olivat ymmärtäväisiä ja pääsin kuin pääsinkin sinne paikan päälle sitten perjantaina. Tai oikeastaan, menin ensin junalla Winterthuriin ja siitä sitten Hettlingeniin maaseudulle. Tämä matka toimikin sitten hyvänä suunnannäyttäjänä siihen, mitä minulla oli tulossa uusilla huudeilla. Uusi kämppä löytyi nimittäin Bardonnexista, maaseudulta sekin, läheltä Ranskan rajaa.
Lährettiin sitten landladyn (tässä vielä Kati) kanssa samaan aikaan aamusta aikaisin junalla ensin kohti Bernia. Aikataulutus meni siinä jo hieman mönkään ja meikäläinen sitten ei kerenny sitä lippua siitä automaatista ostamaan. Tai oisinhan mä kerenny, mutta tuli pienet paineet, kun junat on niin perhanan täsmällisiä. Zürichissa oli oikein sekunttikellokin juna-asemalla. Oisin mä kuitenkin kerenny, mutta jätin ostamatta ja astelin junaan. Ja tiedossahan se oli, että kaliimpi se sieltä on ostaa. Nooh, pari frangia sinne tänne. Lipun sain kouraani joka tapauksessa. Matka sujuikin sitten unisissa tunnelmissa ja Kati poistui junasta Bernissä, minä puolestaan jatkoin aina Winterthuriin saakka. Siellä olikin vastassa sitten tuttuja ja suunnattiin suoraan Hettlingeniin.
Vilinä ja vilske alkoi tarkalleen silloin, kun perheen pojat saapuivat kotiin. Siinä katseltiin ulkona häkissä olevia kaneja, sain jopa syöttääkin hei! Kuuntelin rumpusooloja, näin mopetin, kuuntelin pojan laulamana Pokerfacea ja söin juustofondueta. Kun se ei sitten oikeen maistunu, sain eteeni vähän paikallista makkaraa ja suomalaista sinappia! Johan on. Maistui mainiosti. Olinki sitte siellä semmonen kunnon nähtävyys. Mestoille tuli enemmänki porukkaa, tosin useat jo ennestään tuttuja. Käytiin sitten myös kävelemässä lähimaisemissa ja näytti oikein kivalta alueelta. Mikä hienointa, käytiin joka kananmunatkin ostamassa naapurin tädiltä! Sitten käytiin paikallisessa kukkakaupassa ja rakastuin niihin kukkiin aivan täysin! Katseliin pitkään ja hartaasti ja harmittelin, että en voinut ostaa mukaani moisia. Illalla sitten juteltiin pitkät tarinat ja syötiin pääsiäismunia, niitä kun on kaupat enemmän pullollaan kuin Suomessa. Ja mitä siihen suklaaseen tulee, niin oon oppinu täällä sitä syömään, valitettavasti. Hyvää se on, siitä ei pääse mihinkään.
Rattoisan illan jälkeen oli kiva kömpiä nukkumaan. Siihen minulle oli varattu oikein oma huone, nuorimmaisen pojan loossi. Vähän nolotti se, että Ronny nukkui sitten olohuoneessa ja minä hänen huoneessaan. Oikein kohteliaasti vielä kysyikin, että saako tulla hakemaan huoneestaan tavaroita. Ääääärh, "tottakai, tää on sun huone".
Hyvin nukuntun yön jälkeen käytiin vielä Monican ja Jacquilinen kanssa kauempana kukka-/pikkutavarakaupassa ihailemassa istutuksia ja mikä hienointa, siellä luottamus oli parhaimmillaan. Ostokset maksettiin omatoimisesti kaupan ulkopuolella eikä kukaan sitä toimintaa vartioinut. Loistavaa! Siitä sitten matka junalle ja kohti Bernia. Kiitos Gehrigit! Tulen varmasti uusiksi. Kartasta jopa huomasin, että syksyn vaihtopaikkani Ulm on lähempänä Hettlingenia kuin Geneve. Siispä uusiksi viimeistään silloin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti