Winterthurista matka jatkuikin sitten Berniin, tämän komian maan pääkaupunkiin. Tiedoksi siis teillekin, jotka kuvittelette Zürichin olevan maan pääkaupunki ;) Zürich kuitenkin on Bernia suurempi, se kerrottakoon. Se on koko Sveitsin suurin kaupunki ja Zürichin kantonin pääkaupunki.
Mainittakoon, että Hettlingenissa huoneenani toimi perheen nuorimman pojan oma huone. Ronny oikein kysyi aina lupaa, että saako käydä omassa huoneessaan. "No tottakai saat!" Mutta siis, aamulla huoneen lattialle oli ilmaantunut Toblerone -suklaa, jossa oli lappu "Gute Reise", lisäksi juna-aikatauluja oli tulostettuina. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että perhe olisi musta eroon halunnut. Päinvastoin... Tai ainakin niin he antoivat mun ymmärtää.
Junamatka menikin sitten pitkälti nukkuessa ja koittaessa italian kielen taitoja. Pari ja ainutta italian kielistä sanaa sanottuani ei sitä sieltä enää enempää tullut. Siispä juttelu italiaa puhuvan vierustoverin kanssa toppasi aikalailla nopeasti. Siispä päätettiin jättää keskustelu siihen.
Bernissä vastassa olivatkin sitten kaksi suomalaista reissaajaa, joille Bern alkoi jo olla aikalailla tuttu paikka. Sainkin siis sitten siinä pari kunnon opasta ja kierrettiin samoja paikkoja läpi uudestaan. Kiivettiin mm. kirkkoon, korkealle. Istuttiin myös puistossa, käytiin kattomassa suomalaista karhua, käveltiin ja nähtiin ja koettiin. Myös Bernin takapajulan poika Frank liittyi seuraamme ja sieltä tulikin sitten tulevan illan suunnitelmat. Suunnitelmissa siirtyä hänen kavereidensa luokse fiilistelemään, syömään Raclettea ja sieltä sitten katsomaan Bernin yöelämää. Toinen matkaseuralainen lähtikin sitten kotsaan päin ja me suuntasimme kolmisteen kauppaan ostamaan illan viinejä. Ja kyllä, niitähän täältä löytyy, kaiken tasoista ja näköistä ja makuista. Me suomalaisethan sitten päätettiin viedä isännille suklaapupu. Ja se se vasta oi valtava. Herätti huomiota poikien kotona ja myöskin menetti päänsä samantien kulhoon ja immeisten vatsoihin. Ja sehän oli mitä mainiointa. Kamalaa, että tämä vähemmän suklaahimoinen tyttö on jo jopa oppinut syömään suklaatakin! Onko se sitten hyvä vai huono... Toistaseks ainakin huono, kun ei sitä osaa kohta olla enää ilman sitä.
Mutta mutta, sitten päästiin poikien kämpille. Matkaoppaana toimi siis tällä kertaa ystäväni Frank, joka oli vaihdossa viime syksynä koulussamme. Noustiin sitten yläkertaan, kattohuoneistoon. Hemmetin iso kämppä, meinas hukata ittensä jo vessassa käymällä. Hissi tuli suoraan sisään kotiin ja huoneita riitti loputtomiin. Parvekkeelta pääsi näppärästi katolle ja partsikin oli valtava. Hieno kokonaisuus kaikkinensa. Isännistä paikalla olivat Flow ja Joel. Frank kun asuu kaukana Bernin keskuksesta. Seurassamme olivat parin tunnin ajan myös kaksi muuta vierasta, molemmat Sveitsistä, mutta toisella myös norjalaisia juuria.
Siinä sitten mentiin pitkälle Go with the Flow periaatteella, virallinen hosti kun oli. Raclette masitui taas mahtavalta ja ilta oli nopeasti pitkällä, siispä olikin aika jatkaa matkaa. Saatiin ihan oma huonekin kämpiltä ja asetettiin kamat paikoilleen yötä varten. Sitten se olikin menoksi! Suuntana 90 -luku, juu kyllä.
Jatkuvaa bailaamista ysäreiden tahtiin. Ehdottomasti parhaat olivat Backstreet boys ja Britney Spears. Väsymys alko sitte kuitenkin kalvaa ja loppuen lopuks loppu ilta meniki sitte yhden seuralaisen narikkalippua etsiessä. Mukaan kun oli tarttunut ensimmäisistä istuskelupaikoista myös kattohuoneiston kollien ystävä Simon. Juostiinkin sitten bussiin ja arvailtiin, mikä jatkaisi oikeaan paikkaan. Pojat nukku sitte patjoilla olohuoneessa. Ja hei, ovelaa: ne patjat kannattaa kääriä niin, että siellä on sisällä peitto ja tyyny. Niin on sitten heti valmiina!
Seuraavana aamuna mentiin syömään aamupalaa hippimestaan. Hauska paikka, mutta kallista muonaa, käytiin kuuntelemassa laulavaa siltaa ja fiilisteltiin lämmintä keliä. Siitä olikin sitten aika palata kotia kohti. Sen pituinen se. Mahtava reissu taas kaiken kaikkiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti