Oltiin sitä sitten taas niin kovin vietävissä, uusia kokemuksia hakemassa, että mut saatiin helposti houkuteltua myös täkäläiseen lätkämatsiin. Epäilys oli suuri, kun astelin porukan mukana sisään areenalle. Kaikkiaan meitin lössiin kuului 5 katsojaa, joista 3 oli suomalaista ja 2 muuta tallaajaa. Päätettiin vähän jännityksen vuoks jakaa porukkaa ja toinen osa meni istumaan toiselle katsomolle. Tämä siis siksi, että viereisiä paikkoja ei enää saanut.
Kaikkinensa oli kyllä hieno kokemus. Ei sillä, että se jääkiekko ois niinkään kiinnostanut, vaan lähinnä se, mitä kaikkea muuta siihen kuului ja mikä oli meininki. Jokaiselle oli jo valmiiksi jaettu penkeille perussetit älämölön pitämiseen ja niitä viuhkoja sitten hakattiin oikeen toden teolla niin viereisiin penkkeihin kuin myös ihmisiin. Välillä näkyi jäällä niin kotka, ilmalaiva kuin myös taiteilevat Volvot, liekö tuo automerkki sitten ihan sponsorihommissa.
Ekana silmään osui kuitenkin isänmaani lippu muiden lippujen joukossa. Ja siellähän se sitten oli jäällä, meitin oma poika, Salmelainen. Ainut miekkonen keltaisella kypärällä lieskat paidassa. Liekö tuo sitten halvempi versio kultaisesta kypärästä, mutta tällä henkilöllä jalat kyllä toimivat paremmin kuin kenelläkään muulla. Vauhti oli huima ja kyllä sitten siitä mailasta lähti maalilaukauksiakin. Tosin ehkä parempi olla selittämättä asioista sen enempää, kun ei oikeen tuota lajia hallitse. Yhteydenotot lajia koskien ohjautuvat hyvälle ystävälleni Katille naapuripetiin. Asunnottoman arki kun on aikalailla muiden vieressä nukkumista. Tosin, jos ihan totta puhutaan, niin tuohon aikaan olin vielä onnellisesti työkaverin punkassa.
Peli loppu sitte voittoon, ja ei edes kannata kysyä, ketkä siellä pelas. Sillä en mä tiedä! Menin hakemaan fiilistä ja löysin sen... Nopeesti se kuitenki lopahti, koska päätin jatkaa kotiin ja nukkumaan, toisin kuin suurin osa. Mutta täytyy siis vielä mainita, että se meteli ja meininki oli siis aivan mahtava!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti