25. -26.4. Langenthal

Eikääää, me saatiin yöllä pannukakkuja! Uhrautuvin paistaja ikinä ja parhaita kakkuja, nam!

Siispä matkasimme Frankin luo, tarkastelemaan saksalaista ghettoa. Toisin sanoen suunnattiin aivan kokonaan maalle tarkastelemaan maalla asuvien elämää. Kello oli jo paljon, kun päästiin perille ja meitä odottikin sitten kaksi poikaa asemalla. Siitä siirryttiin yksille paikalliseen baariin, ja kappas, tavattiin oikeen "suomalainen" poikakin. Oli muistaakseni äiti Suomesta ja puhekin onnistui kuitenkin jotenkin päin, ymmärrettävästi. Väsymys oli kuitenkin suuri, joten piti päästä kuitenkin kohtuu aikaisin sänkyyn nukkumaan, siispä suunnattiin Frankin luo.

Koko talo oli hiljainen ja vanhemmat jo nukkumassa. Nälkä oli molemmilla hirmuinen, joten Frank uhrasi yöuniansa ja paistoi meille huippupanukakkuja! Ehkä ennemminkin lettuja, mutta samapa tuo. Tarjoilu siis pelasi, ja niin kyllä kaikki muukin. Poika tarjosi meille oman huoneensa ja sängyllä odotti viikatut puhtaat pyyhkeet, värikkäät lakanat ja kuulemma aamulla pöydällä olisi myös ohjeet Frankin koululle, jonne suunniteltiin menevämme seuraavana päivänä. Frank kun kävi jopa koulussakin.

Aamulla meikäläiset olivat sitten nukkuneet kuin tukit, koska oveen oli jopa koputettukin aamulla ennen papereiden tuomista paikan päälle. Viimeisen ja ensimmäisen aamutervehdyksen meille lausuivat siis kuitenkin paikalliset lampaat määkymällä suoraan huoneemme edessä pihamaalla. Hetken aikaa piti mietiskellä, että missä mä oikeen oon... Mutta pian se sitten selvis. Siinä sitä oltiin sitten heränneinä, yksin kämpillä, ja tuli taas semmonen fiilis, että kyllä saksan kielisellä alueella luotetaan ihmisiin. Kun sitten päätettiin mennä aamupalalle, se olikin jo valmiiksi katettu. Wow! Kaikki valmiina pöydässä. Ja meikäläisethän sitten söivät! Nam!

Siitä sitten matka kohti koulua ja maksettiin junassa oikein kunnolla vielä ylihintaakin... Perhana, kun jäi harmittamaan, ihan turhaan moinen. Päivä vietettiin sitten syöden koulun ruokalassa, kunnes opiskelijat siirtyivät, suurin osa myöhässä, luokkiin ja jatkettiin matkaa sitten ympäristöön. Sen jälkeen olikin hyvä vaihe jo taas siirtyä junaan ja kohti Geneveä. Vielen Dank Frank :)

24.4. - 25.4. Arosa

Arosaa kohti matka vie! Nyt olikin sitten pienen budjetin laskennan jälkeen vuoro taas suunnata uusille seuduille Sveitsin maalla. Kohteena tällä kertaa vuoristokylä Arosa. Tunnettu hyvistä mäistään ja hulppeista maisemistaan, kuten kaikki paikat Sveitsissä.

Sinne matkattiin sitten tapaamaan Iidan Portugalissa tapaamaa Oliveria. Siispä kämppä oli jo valmiina ja nätillä paikalla korkealla vuorilla. Sinnehän tietysti mentiin perinteistä serpentiinitietä, ja välillä oli erittäinkin hankala pitää suuta supussa kuskin ajotavoista, varsinkin nopeudesta. Mitä jos se ratti ei joku kerta käännäkkään sitä autoa niin viime hetkellä? Missä me sitten ollaan?

Nooh, joka tapauksessa perille päästiin ja vielä käytiin autolla katselemassa korkeammalla ja korkeammalla. Kaunista, kaunista, vihreää ja raikasta. Ilta meni rauhallisesti rupatellen ja hieman alotellessa. Olihan edessä kuitenkin alueen baariin sulkemisjuhlat, Hawaijiteemabileet. Teemastahan ei meille oltu mitään kerrottu, ja se selvisi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä. Siispä saatiin Oliverilta vähän krääsää messiin, jotta oltaisiin tarpeeksi uskottavia. Kiehnäävän katin pauloista päästiin sitten vihdoin ajoneuvoon ja aloitettiin taas korvissa tuntuva matka korkeammalle ja korkeammalle vuorilla. Sitten vaan sisään ja meininki olikin jo parhaimmillaan. Villiä menoa tangoilla ja pöydillä, paljastavia asusteita, teemakamaa, huutoja ja iloisia katseita. Siispä yritettiin päästä meininkiin mukaan. Oliver hävisi melkein samantien, mutta me Iidan kanssa fiilisteltiin matalassa majassa yhdessä koko ilta.

Tuttuja biisejä ei juurikaan ollut, mutta seura oli mukavaa. Taas porukkaa ympäriinsä ja erilaisia kokemuksia ja matkoja, niistä on aina mukava kuulla.

Aamun tullessa päätettiin sitten jatkaa nukkumaan. Oliver päätti pitkän väännön jälkeen käyttää omaa ajokkiaan, mutta me suuntasimme miehen perään taxilla. Siinä sitä sitten yritettiin vääntää hochdeutschia, kun ei taxikuski englantiin taipunut. Mikä se olikaan se "seurata" saksaksi? Nyt puuttui tärkeä verbi... Joka tapauksessa, perässä ei kuitenkaan kaahattu Oliverin kovan ajovauhdin vuoksi, ja näin eksyttiinkin täysin. Ei siis niin mitään käsitystä siitä, missä hänen asuntonsa tarkalleen oli. Matkalla tien reunoilla säihkyi silmiä ja eläimiä oli ties minkälaista ympärillä. Siispä hyväkin, ettei turhan kovaa matkattu. Ainut vaan, että taxista tuli kovinkin kallista, kun ei miestä saanut kiinni eikä taxikuski ottanut oikein selvää, missä asunto tarkalleen oli. Nooh, turvallisempaa se oli kuitenkin.

Aamulla sitten heräiltiin ja päivä menikin sitten ulkona fiilistellessä ja maisemia tarkistellessa sekä nettiä käyttäessä. Seuraavaksi kohteena olikin Langenthal ja Frankin pieni kotikylä, maalla.

Zürich, Suomibileet 23.4.

Suomibileilemään!




viikkoja odotetut Suomibileet olivat olleet kuuma puheenaihe jo pidemmän aikaa. Porukka oli muuttunut moneen kertaan ja muuttui vielä viimeisinä päivinäkin, mutta tietty ydinpoppoo oli kuitenkin suuntaamassa sinne joka tapauksessa... Vai oliko?

Egyptissä odottelu ja paikallisten jatkuvat jutusteluyritykset saivat uusien lentolippujen haun myötä yhden jos toisenkin närkästymään. "Smile, you are in Egypt. Why don't you smile?" Kävipä siis niin, että vikat päivät meni jännittäessä sitä, että päästäänkö varatuilla lennoilla takaisin Geneveen. Tuo tulivuori kun oli tykännyt juuri silloin Islannissa purkaantua, kun saavuttiin Kairoon. Kaikkialla viesti oli sama, "se on peruutettu ja voidaan tehdä uusi buukkaus". Ainut vaan, että kaikki maksaa. Ja muutenkin, ensimmäinen mahdollinen uusi lento olisi viikon kuluttua. Seuraavassa paikassa vapaat paikat löytyisivät vasta kuun lopussa. Hmm, mites ne Iidan valmistujaiset vappuna ja lento takaisin Suomeen :P

No mutta, muiden turistien neuvoihin luottaen saavuttiin aamulla aikaisin kentälle ja päästiinkin sitten omaan koneeseen. Toisaalta harmi, toisaalta helpotus. Nyt jäi rannikkoajelut ja uimiset tekemäti, mutta Kairoa tuli sen verran koluttua, kun sitä on hyvä koluta.





Suomipippaloissa sitten vietettiin iltaa mitä kummallisempien ihmisten ja biisien kanssa. Oli ties mitä ryhmätranssahteluita ja paritansseja ja niin ihmeellisiä biisejä, että vieläkin mietin, että mistä ne oikeen oli kotoisin. Eikai meiltä?! Illan tullen suunnattiin sitten hostellille ja aamulla nautiskelemaan lämpimästä Zürichin säästä puistoon, paatteilemaan ja piknikille. Iltasella sitten vielä grillailtiin pikku Niilon luona. Tehtiin porukalla pokkinyyttejä ja toimin sitten loppuen lopuksi grillimestarina kaataen heti ensimmäiseksi kaikki nyytit maahan. Siis maan kautta, eiks se niin menny? Vai oliko se sittenkin pöydän kautta?




Illemmalla sitten suunnaksi Arosa ja Hawaijibileet!

Kairo 15.4. - 20.4.

Kairoo tuo kaupungeista saastunein, porukkaa kun pipoa ja autoja kuin romuja.. Ihmishengen arvona nolla, kaikilla on vähemmän ku sulla. Siksi kaikki haluaakin kaupata sulle omia tavaroitaan. Ja onhan se ihan itsestään selvyys, että jos taksikuskinkin ottaa, niin odotettavissa on sekin, että pääset hänenkin kyydillään johonkin kauppaan. Siispä valitse oikeanlainen taxi.

Lämmintä reilu 30 astetta ja hostellihuoneessa ei ilmastointia eikä tuuletusta. Hei, onhan siellä kuitenkin ikkuna! Dahab hostel oli kuitenkin mahtava kaikin puolin. Kisuleita vilisi ympäriinsä, mutta ei onneksi aiheuttaneet sen suurempaa allergiaa. Respan Ali oli mukava aina auttamassa "hey guys", ois jopa tullu meidän kanssa aavikolle yäks, jos ois vaan voinu. Ehkä parempikin niin, että ei voinut. Viisi päivää oli edessä ja suunnitelmiakin jos jonkinmoisia. Suunnitelmissa oli lähteä katselemaan pyramideja sekä yöpyä aavikolla, mutta myös tehdä töitä. Ensimmäinen ilta meni yksillä paikallisten kanssa. Sattuipa samaan pöytään myös venäläinen nainen. Oli opettaja ja hotellin omistaja. Suunniteltiin mennä katsomaan pyramidien luo auringon nousua. Välissä piti ottaa kuitenkin pikkutorkut. Ja aaha, meidät feidattiin. Nooh, eipä haitannut. Lähdettiin sitten matkaan pyramideille. Kuskina mahtava tapaus. Saatiin opastusta ja guide oli kyllä osaava tapaus. Ensin paineltiin katsomaan Imhotep ja Saqqaran pyramidia. Matkaa kertyi paljon ja kuski kertoi meille, että se olisi semmonen puoli tuntia täällä. Nooh, mehän ylitettiin aikaraja alta aikayksikön. Siistiä! Kaivauksia ja muinaisia kirjoituksia. Valitettavasti ei ollu aikaa jäädä avaamaan niitä.





Seuraavaksi matkattiin Dashurin pyramidille, jonne päästiin myös sisään. Tämmöisenä ahtaanpaikankammoisena pyramiidiin laskeutuminen oli aikalailla haasteellista. Kun kuitenkin yritin pitää suun nätisti hymyssä ja miettiä, että kohta oon pohjalla, niin matka taittui mukavasti. Varsinkin, kun saatiin apuja siihen, miten sinne kannattaa laskeutua. No tietysti persus edellä! Ilma olikin sitten alhaalla aikalailla tunkkaista ja vanhaa... Ja eihän siellä juurikaan mitään ollut, niin kuin kaikki sanovat. Ylöspäin tulo oli myös hauska haaste.

Taas pienen ajelun jälkeen pysähdyttiin ja oli aika siirtyä Gizzan pyramideille. Näille tunnetuimmille nähtävyyksille. Pitkän mietinnän jälkeen päädyttiin ottamaan kameli ja heppa. Meikäläinen kiipesi heposen selkään ja Iida kamelin. Satula oli kamala ja opas yritti koko ajan saada heposta ravaamaan. Ravi oli kamalaa ja yritin selittää, että heiiii, en halua ravata. Ei ollut elukoilla hyvät oltavat, ja se vähän jo alussa harmittikin, että tuli semmoisesta maksettua. hmmmh

Nähtiin sitten pyramidit ja poseerattiin milloin missäkin. Opas kehu kovasti valokuvaamistaitojaan ja tiesi aina tarkalleen, että miten ne kädet tulee milloinkin laittaa, lähinnä tuntui siltä, että oltais Iidan kanssa pariskunta. Kun sitten vähän varioin, sain heti kuulla, että "no, put your hand like that". Mutta enpä laittanu! Jälkeenpäin katsottuna valokuvaustaidot eivät ole niinkään suurenmoiset, milloin kuvasta puuttuu kamelin pää tai jalat tai sitten ihmiset käsi tai ihan mitä vaan. Mutta hei, kiitti kovasti! Ja kuten sanottu "älkää jutelko kenenkään kanssa siellä".

Meitä oli auttamassa myös pikkupoika, joka käveli taluttaen kamelia, kun opas oli meidän kanssa ratsailla. Kävi sääliksi häntäkin :/ Mutta tulipa nähtyä, Gizan sfinksi ja pyramidit! wau! Ai niin, ja tavattiin myös matkalla hyvä kauppamies. Pikku poika, ikää ehkä sen verran, että on just oppinu kunnolla puhumaan. Puhui hienoa englantia ja myi kirjanmerkkejä. Lähtöhinta oli huikea, mutta mitä hintaa tahansa sitten ehdotti, hän suostui. Siispä Iida osti halvalla kirjanmerkkejä. Ihana poika.

Sattuipa sitten niin, että edellisenä iltana oltiin sattumalta tavattu suomalainen kadulla. Juu, jutskailtiin siinä hostellin edessä ja yhtäkkiä ohikulkijalta tuli kommenttia "mitä, kuuleks mä suomea? Se ei ookaan niin yleistä täällä!" Saatiin sitten kutsu seuraavan illan pippaloihin ja mehän sitten pyramidireissun jälkeen suunnistettiin kotibileisiin!


Aluksi aloiteltiin hotellin huipulla sijaitsevalla terassilla maistellen egyptiläistä viiniä, joka oli ihan maistuvaa. Mukana oli sekä suomalainen ystävämme, että hänen kaverinsa. Taxilla siirryttiin sitten mestoille. Ja oli kyllä mahtavat juhlat, mahtava kakku ja mahtavaa seuraa aivan ympäri ämpäri. Tai siellä jopa yksi kairolainen olla, muuten oli sitten porukkaa niin Italiasta, Jenkeistä, Isosta Britanniasta, Venäjältä ja mistä kaikkialta... Jatkot oli sitten muualla ja suunnattiin vielä sinne, jossa myös otettiin pienet torkut. Se olikin sitten nopiasti lähettävä aavikolle. Lähtö oli taxilla ja siitä sitten ilmastoimattomaan bussiin. Sillä sitä matkattiin sitten tunteja ja tunteja, arvioitu aikataulu ei ehkä ihan osunut kohdalleen, mutta siinähän se matka taittu suurimmaks osaks nukkuessa. Päätepysäkillä sitten tavattiin taas oma oppaamme, joka jaksoi heti ruveta kiusaamaan mua. Ja sitä rataa se sitten jatkui koko reissu. Aluksi poikettiin lounaalle. Sehän olikin sitten oikein täyttävä: nahistuneita tomaatteja, kuivaa pitaleipää ja tonnikalaa. Bon appetit! Lisänä myös ympärillä pörräävät kärpäset. Siitä sitten makta jatkui mustan aavikon kautta valkoiselle. Nähtävää oli ja autossa tuli istuttua kauan. Mm "kristallivuoret" tuli nähtyä ja odotettiin kovasti keidasta, että pääsee uimaan. Loppuen lopuksi Iida kasteli päänsä ja oppaat oli ainoita, jotka kyppäs polskimaan. Allas kun ei ihan ollut sitä, mitä odotettiin. Illan saapuessa sitten etsittiin nuotiopaikka ja alettiin valmentelemaan ruuanlaittoa. Kaasuliedet päälle ja opas alkoi tekemään ruokaa. Me siinä sitten kuoriskeltiin pottuja ja seuralaisemme, japanilaiset kaksi poikaa fiilistelivät nuotiota. Kun sitten Iidan kanssa mentiin vaatteita lisäämään, pimeäkin alkoi jo tulla ja hieman vilposa, yhtäkkiä kuului humahdus ja liekki leihahti leirissämme. Sattuipa siinä sitten niin, että kaasua oli vuotanut ja syttynyt lennossa... Ja vieläpä leihahtanut suoraan oppaamme naamaan ja käsille. Jonkun aikaa siinä sitten meni niin, ettei opas puhunut yhtään mitään ja näki, että häntä sattui. Vettä oli rajoitetusti, mutta poitsut kaateli sitä, hänen käsilleen. Jonkun ajan päästä homma kuitenkin jatkui, ja ruuat saatiin pöytään. Ja olikin kyllä erittäin maistuvaa muonaa! Kanaa ja riisiä, keittoa ja vaikka mitä. Lopuksi vielä teetä ja ai että! Tulipa meille vierailemaan myös aavikkokettu, söpö kuin mikä. Muistan pienenä piirrelleeni moisia :D




Pimeä tulikin sitten heti ja kun valot sammutettiin, tähtitaivas oli jotain semmoista, mitä en oo koskaan nähnyt. Se oli suoraan siinä silmien edessä, tummana ja kirkkaana. Uskomatonta! Kun sitten suunnittelin nukkumista ja laitoin silmät kiinni, sain kuulla jonkun vierailevan makuupussini reunoilla. Kuului pientä askellusta, mutta koska olin niin väsynyt, nukahdin samantien. Jälkeen päin ajateltuna, makuupussi oli oiva keksintö. Oikein mahtava!

Takaisin matkaaminen menikin sitten vielä nopeammin ja oltiin pian takaisin bussin luona. Eipä sitten hostellissa muistettu kertoa, että ei meillä ole taxikuljetusta takaisin. Siispä siinä hetken mietiskeltyämme kiitimme opastamme ja matkaseuraa ja siirryttiin metroon. Ja onneks oli tiedossa naistenvaunu, muuten ois voinu olla aikalailla ahdistava matka. Siitähän saa ihan sakot, jos mies naisvaunuun yrittää. Siispoä tarkkana pojat, ja kuulemma enklantia ei kannata kauhiasti metrossa puhua tai saa enemmän seuralaisia kuin haluaa. Siispä arabiaa, arabiaa. Kun sitten päästiin taas mestoille, mentiin nukkumaan ja nukuttiin näppärästi koko yö. Mutta sitä ennen hieman tutkiskeltiin sitä, että miten me päästäis Egyptistä pois. Kerettiin jo fiilistellä sitäkin, että tulivuoren takia päästäis jatkamaan lomaa vielä viikko lisää. Kun meille sitten kerrottiin, että seuraavat vapaat paikat takaisin on 30.4. ei enää kauhiasti naurattanut. Siispä mietiskeltiin, että miten tehdään. Jännätäänkö, että meneekö meidän lennot vai bookataanko uudet. Päätettiin ottaa ne, jotka jo oli ja vähän jänskätä. Päästiin myös katsastamaan paikallista jalkapallokisakatsomoa. Oli kuin stadionilla olisi, ja suurella sellaisella. Koko kaupunki oli täynnä maalihuutoja ja pikku katsomoja. Vieläkin mietin, että täytyy kyllä porukoilla olla hyvä näkö, kun näkee semmosista pikkuruuduista tommosella sakilla.



Maanantai menikin sitten mulla nettikahvilassa ollessa. Tein työhommia koko päivän ja näin meiltä jäi näkemättä Egyptimuseo. Harmin paikka. Illalla mentiin vielä vähän ulos parin homepartyvieraan kanssa ja sitten suunnistettiin Niiliristeilylle, omalla veneellä ja kuskilla sekä omalla musiikilla. Se se vasta oli siistiä! Mahtava fiilis kaikkinensa, aivan täydellinen lopetus hienolle reissulle! Thank you...


Lento lensikin sitten valitettavasti normaalisti, ja palattiin Geneveen. Väsyneinä, niin väsyneinä, että hyvä, kun pysyttiin hereillä edes paikallisessa liikenteessä.


Kairomatkaajan muistilista:

1. Kukaan ei ole taxikuski eikä kenelläkään ole kauppaa. Kaikki haluavat vain "make friends", myös silloin, kun olet lähdössä seuraavana aamuna. "I want only make friends. Friends are important, not money. Money is not everything friends are everything." Kaikki tietävät aina, mitä olet etsimässä ja kaikki osaavat auttaa. Kaikki haluavat tietää, mistä olet kotoisin ja toivottaa sinut tervetulleeksi Egyptiin. Kaikilla on joku sukulainen tai tuttu, jolla on oma putiikki, josta löytyy käyntikortti ja paljon paljon muuta.

2. Samat ihmiset liikkuvat samalla alueella, olisiko siis aika välillä vaihtaa hostellia?

3. Kun ylität tien, "just close your eyes" ja osoita kämmenellä autoja. Parempi tapa on ylittää se paikallisen vieressä, niin, että paikallinen jää alle ennen sinua. Toimii paremmin kuin hyvin!

4. Liikenteessä välkytä pitkiä, tööttäile, käytä hätävilkkuja, tee mitä vaan! Mutta muista, siellä on aina ruuhka.

5. Paikallisten yleistieto on yllättävä, jokainen myös sanoo tuntevansa suomalaisen. Löytyypä joistain putiikeista ihan oikeasti suomalaisia kirjeitäkin.

6. Älä luota. Missään kohdannut niin paljon paskan puhumista kuin kyseisessä paikassa. "Älä luota siihen ja siihen ja siihen, luota minuun."

7. Pukeudu kaapuun, et silti pysty välttymään katseilta.

8. Käytä aina vain naisten metrovaunuja. Miehenä en kuitenkaan suosittele. Siitä räpsähtää sakko.

9. Smile, you are in camera! “I take photos but I deleted them. Sure. -> there is the photo, I delete it now. Can you see.” Can we take photo together?

10. Kun lähdet aavikolle, pidä huolta, että kaasulieden käyttäjä osaa käyttää sitä. Eikä kaasua vuoda mistään, mistä sitä ei kuulu tulla.

11. Pidä hauskaa!

Geneve ja vieraat 7. -14.4.

Auringon paistetta, lämmintä ja kaunista... Iidan saapuessa Genevessä alkoi jo vihertää, kevät teki tuloaan. Ja oli kyllä kaunista kaikin puolin, on se kaikkinensa niin kovin hieno tämä maisema vesineen ja vuorineen. Jotain suurta ja hienoa. Pääasiassa suunnisteltiin aluksi Geneven lähimaastoja ja itse kaupungin nähtävyyksiä. Tarkasteltiin puistoja ja korkattiin Karpalolonkero, nam! Lisäksi käväistiin myös ulkona ja Nooran tultua sitten päivät meni myös näppärästi, tai ainakin osa niistä, ihan pihalla löhöillessä. Ei huono sekään, kun lämpöä on yli 30 astetta. Sai siinä yksi jo punaiseksi rintansakin, semmoinen mukava raja, joka "kuulemma muuttuu sitten ruskeaksi, että tää on se tapa, miten mä rusketun." Bussimatkoja tuli ihan mukava määrä, mutta lisäksi myös sakko pummilla matkustamisesta. Ei kiva ei. Pienen kettuuntumisen jälkeen sekin kuitenkin aikalailla hyvin unohtui.





Annemasse valloitettiin shoppailun merkeissä ja jostain syystä käsiin tarttui lähinnä kenkiä, kenkiä ja kenkiä... Lisäksi sitten mietiskeltiin tulevaa Springpartyn vaatetusta. Sinne kun oli tarkoitus laittaa jotain värikästä ja kesäistä, tai keväistä, miten sen nyt muotoilee. Lisäksi käytiin myöskin kirppiksellä kattomassa mulle pyörää, jonka päätin sitten kuitenkin olla ostamatta, kun ei tässä enää hirmuisesti aikaa oo jäljellä. Välillä sitten paahdoin työharjoitteluhommissa. Enpä ookaan siitä juuri tänne kirjoittanut. Moni on kysynyt, että oonko tehny hommia ollenkaan, ja vastaus on, että oonhan mä. On ollu graafisen puolen hommaa, tiedonhakua, kuvien käsittelyä, käännöstehtävä, mielipidekirjoitusta kulttuurialasta ja nyt sitten viimeisenä kunnon tuotantotehtävää, nimittäin avajaisten suunnittelua kaikkinensa. Mielenkiintoista kyllä... On tässä tän etätyönkin hyvät ja huonot puolet tultu nähtyä. Se on vapauttavaa, ettei tarvitse painaa kasista neljään hommia, mutta toisaalta niiden töiden aloittaminen silloin kun siltä tuntuu on myöskin hankalaa. Kun välillä ei oikein meinaa tuntua siltä :D Mutta siis kuitenkin ollut ihan mielekästä hommaa.

Aika menee kyllä perhanan nopeasti, sillä sitten olikin Nooran jo aika lähteä kotiin. Iidan kanssa oltiin ahkerasti seurattu lentoja ja päädyttiin sitten matkaamaan Egyptiin, tuonne pyramidien maahan ja Kairon kaupunkiin.

Springparty 10.4.

Luvassa kovimmat bileet pitkään aikaan! Odotettavissa väen paljoutta n. 1700 osallistujaa, ja sitähän se oli. Huippu pippalot, hyvällä musiikilla ja kaveriköörillä. Oli sambaa ja upeita tanssiesityksiä, mutta myös perushyvää jytää. Kevät siis alkakoon!

Annecy, France 4.4.

Ranskan Venetsia, kaunista ja lämmintä... Muuten hyvä, mutta en välitä Venetsiasta juuri ollenkaan. Annecy puolestaan säväytti.

Taas extempore reissuna lähdettiin kohti suurta tuntematonta. Tai no, tuntematon se ei ollut ja osa porukasta oli jo suunnitellut sitä jonkin aikaa. Minä kuitenkin hyppäsin kyytiin edellisenä iltana. Siis matkaan ja bussilla Ranskan puolelle kehuttuun Annecyn kaupunkiin!

Ensinnä, matka taittui aikalailla tuskaisesti, lähinnä sen takia, että edessä oleva rouva piti ikkunaansa auki eikä juurikaan halunnut sitä sulkea. Veto naamavärkkiini siis kävi aikalailla kovanakin. Mutta hyvä seura kuitenkin kruunasi tilanteen!

Parin tunnin matkailun jälkeen saavuttiin asemalle, josta oli kiirehdittävä etsimään samantien toilet. Siispä ulkovessoista ei-kiinnostuneena matkasin huoltoasemalle, jossa he totesivat, että se ois 50 senttiä ja pääsen vessaan. Noh, maksoin kiltisti ja kävin toiletissa, jonka jälkeen tulin ovesta tietysti takaisin. Oven otti kiinni toinen nainen ja sanoi vain nätisti Merci jatkaen matkaansa vessan puolelle. Vähän siinä sitten ärsytti, että oli taas ollu niin kuuliainen. hmmmh

Matka taittuikin sitten rauhallisesti porukalla talsien ja pian edessä avautui sanoinkuvaamattoman hieno maisema. Vettä, siltoja, puistoa, veneitä, vuoria.. kaikkea, mitä kuvitella saattoi. Vesi, kuten kaikkialla Sveitsissä (Rhonea lukuunottamatta, varsinkaan, jos se vähääkään kovempaa virtaa)oli kirkasta ja kauniin väristä. Pohjaan näki taas helposti, ja aurinko paistoi täydeltä teholta. Ihanaa ja kaunista, paljon kauniimpaa kuin Venetsiassa. Tuntui siltä kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Polkuveneet etenivät hitaasti vedessä ja hienoin näky oli vanhat pariskunnat istuskelemassa puiston penkillä katse veteenpäin, taustalla hieno linna. Päätettiin ostaa jädet ja nauttia lämpimästä päivästä. Kaikille muille maistui jäätelö, paitsi Mark päätti ottaa vohvelin. Siirryttiin puistoon ja siinä se aika sitten meni nätisti ja rauhassa. Osa porukasta nukkui, osa räpsi kuvia ja osa muuten vain nautiskeli.

Käytiinpä syömässäkin linnalle suuntaavan rinteen ravintolassa. Pöytä notkui viinejä ja päädyimme taas samanlaisiin ruokiin, Markin lukuun ottamatta. Pöytän tuli kasa pihvejä, joista osa oli mediumia ja osa kypsää... Nooh, siltä ei ihan näyttänyt ja meikäläiselle tuli sitten weel donen sijaan medium. Loppuen lopuksi myös selvisi, että vain pieni osa pihvistä oli syötävää. Pettymys, meistä jokaiselle. Miten Euroopassa voi olla näin huonoja pihvejä? Täähän on Aasia osastoa siinä mielessä, että mitä siitä oikeesti pystyy syömään..

Illasta suunnistettiin takaisin Sveitsin puolelle ja matka taittuikin hyvin pysäkkejä tarkastellessa. Tajusin nimittäin mennessä, että se bussihan menee läheltä mun kämppää. Jäin pois St. Julienissa tai oikeastaan Perly Villagessa, joka on lähellä kotikylääni Perly Villagea. Bussipysäkki oli Ranskan ja Sveitsin rajalla ja siitä sitten näppärästi 20 minuutissa kotiin kävellen, kuumassa auringon paahteessa.

Kitoooos. Ihana päivä.

Electron festival Geneva 3.4.

Electrooo, jotain jota luulin inhoavani... Mutta ei, yllätyksekseni nautinkin siitä suurenmoisesti!

Juuri olin saapunut Pariisista ja hetken aikaa oli semmoinen olo, että ei tällä kertaa jaksais lähtee yhtään mihinkään. Toisaalta pääsiäinen kyllä houkutteli jonnekin matkustamaan, mutta koska lippuja ei oltu vielä mihinkään hankittu, niin päätin mennä viettää pääsiäisen hieman halvemmin ja olla ostamatta minkäänlaisia lippuja. Sitten tulikin tarjous Bernin pään kavereilta, että ois vähän Electrohommaa. Ja meikäläinenhän oli messissä.. öö... melkeen heti ;D

Kunnon alottelun jälkeen ja hotellihuoneessa fiilistelyn jälkeen suunnistettiin tapahtumapaikalle. Vettä tuli taivaan täydeltä, kengät jo heti aivan likomärät, mutta silti kaikki olivat kovinkin innoissaan illasta. Ja huippuiltahan siitä tuli! Kyllä se jatkuvatykytys alkoi joissain tilanteissa ärsyttämään, mutta onneks oli aina myös mahdollisuus vaihtaa kerrosta ja musiikkia. Ilta päättyikin sitten siihen, että tanssahtelin salsaa electron tahdissa. Mielenkiintoinen kokemus kaikkineen. Ja olinhan mä jo toisenkin kerran kunnon Electroparteissa. Kyllä niissä on ihan oma fiiliksensä!