Arosaa kohti matka vie! Nyt olikin sitten pienen budjetin laskennan jälkeen vuoro taas suunnata uusille seuduille Sveitsin maalla. Kohteena tällä kertaa vuoristokylä Arosa. Tunnettu hyvistä mäistään ja hulppeista maisemistaan, kuten kaikki paikat Sveitsissä.
Sinne matkattiin sitten tapaamaan Iidan Portugalissa tapaamaa Oliveria. Siispä kämppä oli jo valmiina ja nätillä paikalla korkealla vuorilla. Sinnehän tietysti mentiin perinteistä serpentiinitietä, ja välillä oli erittäinkin hankala pitää suuta supussa kuskin ajotavoista, varsinkin nopeudesta. Mitä jos se ratti ei joku kerta käännäkkään sitä autoa niin viime hetkellä? Missä me sitten ollaan?
Nooh, joka tapauksessa perille päästiin ja vielä käytiin autolla katselemassa korkeammalla ja korkeammalla. Kaunista, kaunista, vihreää ja raikasta. Ilta meni rauhallisesti rupatellen ja hieman alotellessa. Olihan edessä kuitenkin alueen baariin sulkemisjuhlat, Hawaijiteemabileet. Teemastahan ei meille oltu mitään kerrottu, ja se selvisi oikeastaan vasta siinä vaiheessa, kun oltiin lähdössä. Siispä saatiin Oliverilta vähän krääsää messiin, jotta oltaisiin tarpeeksi uskottavia. Kiehnäävän katin pauloista päästiin sitten vihdoin ajoneuvoon ja aloitettiin taas korvissa tuntuva matka korkeammalle ja korkeammalle vuorilla. Sitten vaan sisään ja meininki olikin jo parhaimmillaan. Villiä menoa tangoilla ja pöydillä, paljastavia asusteita, teemakamaa, huutoja ja iloisia katseita. Siispä yritettiin päästä meininkiin mukaan. Oliver hävisi melkein samantien, mutta me Iidan kanssa fiilisteltiin matalassa majassa yhdessä koko ilta.
Tuttuja biisejä ei juurikaan ollut, mutta seura oli mukavaa. Taas porukkaa ympäriinsä ja erilaisia kokemuksia ja matkoja, niistä on aina mukava kuulla.
Aamun tullessa päätettiin sitten jatkaa nukkumaan. Oliver päätti pitkän väännön jälkeen käyttää omaa ajokkiaan, mutta me suuntasimme miehen perään taxilla. Siinä sitä sitten yritettiin vääntää hochdeutschia, kun ei taxikuski englantiin taipunut. Mikä se olikaan se "seurata" saksaksi? Nyt puuttui tärkeä verbi... Joka tapauksessa, perässä ei kuitenkaan kaahattu Oliverin kovan ajovauhdin vuoksi, ja näin eksyttiinkin täysin. Ei siis niin mitään käsitystä siitä, missä hänen asuntonsa tarkalleen oli. Matkalla tien reunoilla säihkyi silmiä ja eläimiä oli ties minkälaista ympärillä. Siispä hyväkin, ettei turhan kovaa matkattu. Ainut vaan, että taxista tuli kovinkin kallista, kun ei miestä saanut kiinni eikä taxikuski ottanut oikein selvää, missä asunto tarkalleen oli. Nooh, turvallisempaa se oli kuitenkin.
Aamulla sitten heräiltiin ja päivä menikin sitten ulkona fiilistellessä ja maisemia tarkistellessa sekä nettiä käyttäessä. Seuraavaksi kohteena olikin Langenthal ja Frankin pieni kotikylä, maalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti