Elämää Genevessä

Paljon on taas tapahtunut... Elämä alkaa olla osteluiden suhteen kondiksessa: on pyyhkeitä, ruokaa, hammastahna, pari lisävaatetta ja uudet kengät. Näillä pärjää! Kamojakin oon jo saanu mukavasti hyllyille, ettei joka päivä tarvitse matkalaukkua kaivella. Kämppisten kanssa on tullut myös juteltua enemmän, kaikki vaikuttaa kovin mukavilta ja auttavaisilta, mutta kukaan ei oikeen tunnu haluavan lähteä mun kanssa matkaamaan ja katselemaan. Siispä lähdin eräänä päivänä yksin käppäilemään pitkin kaupunkia, lähinnä vanhan kaupungin puolelle. Suosituksena kämppiksen puolelta, Mounaksi kutsutaan, oli, että ottaisin sporan ja matkaisin 1,5 km:n eli parin pysäkin välin sillä. Päätettyäni kävellä mietiskelinkin sitten matkalla, että mikä ihme siinä on, että tällaisessa suuremmanlaisessa kaupungissa yhtään 200m pidemmät etäisyydet täytyy suorittaa paikallisella julkisella liikenteellä. Sitä sitten hieman mietittyäni pohdin omaa asumistani Helsingissä, jota on kuitenkin hankala verrata tähän kaupunkiin. Kuinkas monta kertaa neiti siellä käveli yli km:n matkat. No ei kertaakaan, ellei sitten jostain syystä julkisilla päässyt tai niihin kerinnyt. Eli tuli ratkaisu siihenkin pulmaan, taitaa oma kaupunki olla niin nähty paikka ja aina on kiire johonkin... Tosin täällä sitä ei tunnu olevan kenelläkään. Kaikki tehdään jossain vaiheessa, sitten kun haluaa ja huvittaa. Taitaa myös olla niin, että ne nimenomaa tehdään silloin kuin itseä huvittaa. Kukaan ei tunnu haluavan olla toisesta riippuvainen.

On paljastunut, että Geneve on aikalailla kaikille pysähdys elämässä, työssä, koulussa, matkaillessa, väliaikainen ratkaisu. Ihmisiä tulee ja menee, mutta silti kaupungissa on menoa, kunhan vaan pääsee mukaan porukoihin. Suuri osa Geneven 188 000 asukkaasta asuu aivan ylihintaisissa asunnoissa, siis mitä?! Yksiö maksaa helposti yli 1000Fr eli 700€-> kuukaudessa, solusta saa pulittaa noin 400€->. Koko Geneven kanttoonissa puolestaan asukkaita on noin 453 000. Sijainti on kaikkinensa oikein mukava: järvi viekussa ja Rhône matkaa tiensä suoraan sinne. Taustalla näkyy kirkkaalla kelillä Alpit ja Jura -vuoristo. Täällä päin en todellakaan ole ainut ulkomaalainen: noin 45 prosenttia väestöstä edustaa vajaata 200 eri kansallisuutta, ja se näkyy ja kuuluu myös kaupunkikuvassa. Kieliä on myös monia, mutta suurin osa silti taitaa ranskan. Englannilla pärjää mainiosti, vaikka asiakaspalvelu ei aina tunnu olevan sitä itseään.




Mutta että tuo arkkitehtuuri. Geneve on kovinkin vanha kaupunki, ja se näkyy myös rakennuksissa. Valtavia pylväikköjä, massiivisia rakennuksia ja hienoja yksityiskohtia! Vierekkäin olevat talot ovat aina täysin erilaisia ja eri tyyppisiä. Rakennukseen on käytetty millon mitäkin, mutta betonia ei juurikaan näy. Koska rakennukset ovat vanhoja, myös asunnot ovat kehnossa kunnossa, Suomessa tuskin menisi kaupaksi tai vuokralle.

Joka päivä täältä löytyy jotain uutta. Järven rannalta löytyy niin hyvät kävelytiet (juoksemiseen pääasiassa vain joka puolella asfalttia), eläintarha, kasvitieteellinen puutarha kuin myös paljon paljon muuta nähtävää. Pieniä putiikkeja on paljon ja ihaninta on, että puna-, sini- ja vihreäkarmisiin oviin astutaan sisään kahvaa vääntämällä, kello kilahtaa ja tiskiltä kuuluu bonjuor. Kelloja on tottakai joka puolella ja jokaisessa muodossa. Samoin suklaata. Kaupoissa on pitkät suklaa- ja juustohyllyt, saisko jotain muutakin?! Leivät on mitä on, mutta kyllä niitä syö. Ja maito ny on samanlaista, kun Saksassakin, maistuu meidän sulaneelta jäätelöltä :)

Mutta kaikkinensa kaikki on hyvin ja innolla vaan uusia haasteita kohti.