Geneve

Täällä sitä nyt ollaan, oltu jo parisen päivää, ja viimein pääsen kirjoittelemaan ajan kanssa meiningeistä ja fiiliksistä. Aloitetaanpa siitä, että aamulla sain tehtyä chech inin kanssa hyvän diilin ja sain otettua mukaani hieman suunniteltua enemmän tavaraa. Suuri osa tarvittavia esineitä ja vaatteita jäi kuitenkin otettua ja niitä olen tässä ensimmäiset päivät pyydystänyt. Varsinkin tänään sain tuntea täällä myös etelän lämmön. Ihmiset kulkivat kaduilla jo pelkissä pitkähihasissa auringon paisteessa ja meikäläinen sitten matkasi kuumassa ja tukalassa takissaan ympäri kaupunkia.

Geneve näyttää kaikin puolin houkuttelevalta ja ihanalta kaupungilta. Lento meni mainiosti ja tosiaan jo kentällä pääsin juttelemaan samaan suuntaan menevien henkilöiden kanssa. Junalla sitten pörhälsin vajaa kymmenen minuuttia Geneven keskustaan, josta matkaa kämpille tosiaan oli se 200 metriä. Tai no ehkä 350. Tulipa siinä ohitettua ensimmäinen McDonaldskin. Sitten kämpille: ja edessä oli jotain, mitä en tosiaan osannut odottaa. Ulko-ovesta sisään ja kaikki aistit täyttyivät. Oli vanhan tuoksu, kovien äänien sorina, silmissä rapistuneet seinät ja jopa suussa saattoi maistaa vanhan maun. Hissiin saatiin sitten mahtumaan onneksi matkalaukkukin ja matka neljänteen kerrokseen sai alkunsa. Siinä sitten sain kuulla jo ensimmäiset neuvot siitä, kuinka tarkkaa on, että kaikki ovet lukitaan kunnolla, kun ollaan vanhassa talossa. Tällä siis tarkoitettiin lähinnä sitä, että hissi ei lähde liikkeelle, jossei sen ovet ole kiinni ja neljännessä kerroksessa minut laitettiin myös kuuntelemaan hissin "click" -ääni, joka kertoi siitä, että sieltä saa poistua. Tuo oppaani oli siis tämän ensimmäisen matkan ajan Berénice, lakia opiskeleva ranskalainen kämppikseni.


Siinä sitten pikaisesti kerkesin kamat kotiin heittämään ja näkemään pikaisesti kodin paikat. Ja hyvältähän se näyttää! Oma on huone on suorastaan täydellinen: on hyllyjä, pöytä, iso patja, lamppuja ja... jotain mitä Suomen soluista puuttuu: Täällä on jokaisella oma lavuaari ja peilikaappi! Mieletöntä!

Kokonaista kaksi vessaa ja yksi kylppäri löytyy myös. Ja huoneisto on aivan perhanan iso. Keittiössä näyttää kaikin puolin asutulta ja syödyltä. Siistiä on niin paljon kuin pystyy olemaan. Kaapit ja hyllyt notkuvat ruokia ja jääkaapissakin oli minulle jäljellä oma tyhjä hylly. Kaikista kivointa ääntä ylivoimaisesti pitää vanhat puulattiat ja uusi ovilukko. Sanoisin, että lukko muistuttaa jenkkisarjojen vankiloiden ovien lukkoja. Koska Suomessa emme itseämme niin massii esimerkiksi oven sisäpuolelle lukitse: oli minulla aluksi hieman hankala hahmottaa lukon toimivuutta. Mutta siihenkin sain onneksi hyvän opastuksen. Myös lyhyt kaupunkikierros oli näyttävästi tilattu minulle. Pääsin heti tutustumaan lähialueen marketteihin ja kuulin hyviä neivoja siitä, mitä kannattaa ostaa mistäkin: alkoholia saa vain alennusmarketista. Samalla käytiin sitten kysymässä sveitsiläisen simkortin hintaa. Sehän on niin, että täkäläisestä prepaidkortista pulitetaan 20chr ja siellä on 15chr puheaikaa.Mutta se ei ookaan ihan mikä tahansa prepaid, vaan sen ostoon tarvitaan mukaan mys henkkarit. Että näin. Helpoksi tätä ei rahan suhteen myöskään tehnyt se, että olin ajatuksissani ostanut jo lentokentältä yhden puhelinkortin, joka yllätyksekseni olikin ns. "vanhanaikainen" puhelinkortti. Semmoinen kaupunkipuhelinkortti. Ja niitähän oli silloin joskus Keravallakin! Iltaisin ne vaan aina ryöstettiin.

No mutta, opaskierros päättyi sitten paikalliseen Sokos/Stockmann kauppaan, josta kaappasin mukaani pussilakanan, lakanan ja tyynyn. Olihan siellä piru vie kallista: lakanasta piti pulittaa 18€ (sietääkin olla sitten hyvä) ja pussilakana-tyynyliinasetistä alennuksessa eli 20€. Meikäläinen pelasi sitten varman päälle, että jäisi rahaa vielä muutenkin ja osti tuon halvimman: "I love my Puppy" -pussilakanasetin. Sitten matkalta tarttuivat messiin vielä kengät, kun ei niitäkään juuri tullut otettua mukaan. Eikä siinä vielä kaikki: ensimmäinen kauppakäynti jäi myös taakse. Hinnat aikalailla Suomen hinnoissa, mutta missä vihannekset ja hedelmät!? Kyselin sitten kotiin tultuani toiselta kämppikseltäni Mounalta, että mistä he on vihannekset ja hedelmät saanu ja katse oli kyllä kaikin puolin mielenkiintoinen: no sieltä mistä muunkin ruuan :D

Eka päivä menikin sitten fiilistellessä ja illalla nukkumaan mennessä kuulin, keittiöstä pientä älämölöä. Päätinkin sitten siirtyä älämölön seuraan. Paikan päällä olivat Mouna ja hänen pari kaveriaan: Muhammet ja Hamet. Siinä sitten soiteltiin ja laulettiin ja keskusteltiin ja siitä sitten painuinkin pehkuihin... Ja mitä tuohon kuvaan pesuhuoneesta, niin se on todella juuri tuonnäköinen ja värinen.