Pienen pohdinnan jälkeen sitä lähdettiin sitten Zürichiin, tuonne saksankieliselle alueelle, kuten täällä sanotaan. Matkaoppaaksi lupautui Kati, joka oli hienosti jo valmiiksi hankkinut meille yöpymispaikankin. Matkaan lähdettiin sitten kiireessä, kuten aina. Kovaa vauhtia kaupasta sämpylää kouraan ja vesipullo toiseen ja salamana asemalle, jossa matkaoppaani jo sitten olikin. Laiturilla käytiin ensin läpi se, mihin sitä kannattaa mennä junassa istumaan, niin, että ei turhan paljon tarvitse Zürichin päässä sitten käppäillä ja pääsee ehkä laiturillekin pois eikä johonkin raiteiden välimaastoon. Nooh, siinä sitten mentiin junaan sisään ja kamaa oli taas mukana niin paljon, että sillä ois selvinny ainaki viikon. Vaan me tytötpä oltiinkin menossa pois kotoa vain reiluksi päiväksi! Matka meni näppärästi maisemia katsellessa ja mukavia puhuessa. Matkalta bongattiin vaikka ja mitä ja saatiin jopa syötyä eväätkin näppärästi. Sitä mineraalivettä tuli taas sitten juotua, maistuu limaiselta!
Kun sitten saavuttiin itse Zürichiin sain kuulla matkasuunnitelmamme, kiinnostusta oli kuitenkin jo herätelty aikaisemmin pienillä vihjauksilla ja oudolla juuston nimellä. The plan oli se, että nyt mentäisiin näpsäkästi tramilla (tunnetaan myös sporana) kämpille ja seuraavana päivänä voitaisiin sitten katsella kunnolla kaupunkia. Sen jälkeen olisi suunnitelmissa matkata syömään Rcitto –juustoa ja juomaan Rivellaa, taka-ajatuksena siis sveitsiläistäminen toden teolla. Juustohan särähti heti korvaan, mutta kun muistin olevani Sveitsissä, en uskaltanut mutristaa suutani ollenkaan. Siispä kauniisti hymyillen ja jotakin ymmärtäen sanoin jotain siihen kohtaan ja matkattiin tramille. Ja mikä mukavinta, meikäläinen maksautti siitä itelleen sitten ihan alennuslipun. Juu, se on vähän eri luokkaa tää Sveitsin julkinen kuin Suomen. Täällä kuka tahansa voi ostaa alennuslipukkeen, jolla pääsee puoleen hintaan kulkuneuvossa kuin kulkuneuvossa. Ja nopiastihan se ittensä takaisin maksaa. Nuorisolle on vielä sekin mahdollisuus, että he pääsevät klo 7 jälkeen illalla ilmaiseksi kaikissa härpäkkeissä. Mutta siihenkin siis tarvitsee toisenlaisen kortin. Joka tapauksessa, meikäläisellä ja Katilla on molemmat ja suunniteltiinkin, että kun matka Fribourgiin seuraavana päivänä olisi lopuillaan, tähdättäisiin ilmaiseen seitsemän jälkeen lähtevään junaan.
No mutta… Kun uskollinen ja ajallaan tuleva vekottimemme saapui mestoille alkoi jännittävä matka kämpille. Siinä sitä mentiin läpi asumisalueen, toimistoalueen, hienojen rakennusten ja päädyttiin sillan alle. Siis kyllä! Jo siinä vähän mietin, että mikähän roskis meitä odottaisi. Mutta ei, emme kuulemma vielä olleet perillä. Koska porukka tällä seudulla oli paljon ymmärrettävänpää kuin tämän hetkisellä kotiseudullani (Genevessä pääkieli ranska), olin kaapannut mukaani jopa saksankielisen 20 Minuten lehdenkin. Suunnitelmissa sivistää itseäni sitten jossain vaiheessa. Mutta jos totta puhutaan, niin muistan lukeneeni ensimmäiset otsikot palattuani Geneveen, jolloin lehti lensi kuin leppäkeihäs roskikseen. Nooh, ens kerralla sitten.
Pikku kävelymatkan päästä oltiinkin sitten siellä mihin tähdättiin. Ensin ohitettiin suosittu uimapaikka, joka tunnetusti myös laiskotti lomailijoita. Matkaoppaaltani kuulin, että näppärästi voi laskeutua portaita jokeen ja sitten antaa sen virrata ja viedä seuraaville portaille. Siinä on kyllä kieltämättä vielä toimivampi joukkoliikenne, ja aivan ilmainenkin! Hetken tähyiltyäni päädyin siihen tulokseen, että yhtäkään lomailijaa ei vielä tällä hetkellä ollut kaupungissa. Mutta mutta… Kämpille päästyä odottikin kiva ylläri, oltiin nimittäin oikein kunnon lukaalissa. Ei muuta kun kamat lattialle ja pientä menoa ja meininkiä netissä. Pian olikin jo aika lähdön ja kappas vain, jäi meikäläiseltä se lähteminen taas pienelle sunnittelulle, eksyi jopa Katin kaks paitaakin päälle. Oven pyöritys lukkoasentoon, ja sitä saa muuten vääntää vähintään sen 3 kierrosta, ja menoks.
Kauaa sitä vauhtia ei sitten oikeestaan riittänykään, sillä paikallinen mäki hidasti kummasti etenemistä. Ei se mikään 3000 metrinen Jungfrau ollu, mutta paljoo ei puuttunu. Matkaopas jäikin sitten kauas taakse ja hänestä tuli otettua kuvia joka kuvakulmasta. Välillä se oli oikea, välillä vasen jalka, joka luiskahti. Kunniallisesti sain myös toimia virallisena tukipylväänä matkan aikana. Hitaasti, mutta varmasti aikaa vastaan kiirehtien, noustiin sitten huipulle, Coopin luo. Pääasiassahan täällä on kolmenlaisia kauppoja, on Coop, Migros ja Denner. Denner on halpis paikka ja sieltä saa alkoholia, näin mulle kerrottiin jo ekojen minuuttien aikana, kun Sveitsiin pääsin. Katto kyllä kämppis suu ammollaan, kun sitten ekana päivänä kävin kaupassa ja ihmettelin kovasti, kun ei sieltä löytyny mitään vihannesta tai hedelmää muistuttavaa. Vaahtosin sitten kovasti, että mitä mitä mitä, eikö täältä saa hedelmiä. Ja kun sitten näin niitä keittiössä, kysyin, että mistä niitä saa. ”No kaupasta” oli vastaus, kappas! Mutta en mä löytäny. Asia saatiinkin sitten korjattua, kun tajusin, että siellä halpiskaupassa ei oo mitän ostamista, tai jos on, niin jotain täytyy kuitenkin aina ostaa muualta. Siispä käytyäni ensimmäisen kerran Migrosissa, tajusin, että niitä saa kyllä tosiaan kaupasta.
Ja mitä tuohon kelloa vastaan juoksemiseen tulee, niin sekin hieman yllätti, että kaupat menee täällä kiinni jo seitsemän maissa. Oli siinä nauramista, kun kasin pintaan olin ekoina päivinä lähössä kauppaan ostamaan pyyhettä. Joo sori, oo peseytymättä, kaupat on kiinni… yääää
No joo… Siis Coop kutsui luokseen ja yllätykseksemme se olisikin palvellut meitä jopa kahdeksaan saakka. Siitä sitten hyllyiltä vähän Raclette -juustoa, viiniä, suolakurkkua, ananasta, kurkkua, pottua jne. Se on kato semmonen se juttu, että juusto sulatetaan ja levitellään tän kaiken päälle. Kaupan jälkeen matka jatkui sitten Katin tutuille, Hannalle, Niilolle ja Antille. Ovet oli valmiina meille auki, joten kiivettiin suoraan kerrokseen ja vastassa meitä olikin pikku vaavi ja äiti.
Näin alkoi sitten ruuanlaitto. Ja jännät hetket, miltä se juusto oikeen maistaa? Ja hyvää oli! Jälkiruuaksi sitten vielä vähän Sveitsin suosituinta juomaa, Rivellaa ja aijaijai! Olo oli juuri sopivan täysi. Viiniä sitten vedettiin kanssa parit lasilliset ja suunniteltiin matkaa johonkin yöelämän tapaiseen. Suunnaksi tulikin sitten Purpur, tuo baareista parhain, jonne matka menikin sitten pienen mutkan kautta.
Juna-asemalta tytskät lähti sitten väärään suuntaan, mutta hei, mikään ei kaduttanut. Nähtiin samalla Zürichin Petronas towersit sekä kirkkoja, vettä ja ihmisiä, oi kuinka mukavaa! Kun sitten vihdoin päästiin Purpurin ovelle, revettiin kovaan räkättävään nauruun. Voiko enää pienemmällä baarin nimi seinässä lukea! Ei voi. Siispä jäätiinkin sitten vaan miettimään, että mitä hemmettiä se poke siinä alko meidän naurun aikaan nauramaan. Oliko niin hyvä vitsi!?
Baariin sisään astuminen olikin sitten kuin suoraan jostain elokuvasta. Ovia aukastiin edessä ja talsittiin sitten eteenpäin kunnolla sisälle. Musiikki oli kovalla, mutta vaikutti heti oikein mainiolta. Kamat narikkaan ja Caipirincha kätöseen. Ja että olikin makia tapaus! Ilta meni siinä sitten kunnolla bailatessa, jälkeenpäin mietittynä, hetken ois kyllä voinu relata, mutta ei. Hiki lensi ja jalat veivasivat.
Väsyneinä, mutta tyytyväisinä asteltiin sitten junaan ja siitä sitten pitkän pitkää siltaa pitkin kämpille, ja nukkumaan.
Aamulla sitten pienimuotoisen, juuri sopivan kokoisen aamiaisen jälkeen liikkeelle kohti kirpputoreja. Käytiinkin sitten Zürichin suurimmalla kirpputorilla, josta matkaan lähti laukku hintaan 1,20€. Ei paha ei ollenkaan. Siitä sitten matkattiin syömään Hiltliin, tuohon kasvissyöjien paratiisiin. Tilanne oli selvä: buffetti täynnä kasvisruokaa, nakkaa lautaselle, mitä haluat ja punnitse kassalla. Meikäläinenhän veti sitte hyvät setit ja tyytyväisenä kunnon juttelutuokion jälkeen matkattiin ovista ulos. Tarttuipa mukaan pari mainoskorttia ja ilmaisia Hiltl –tulitikkurasioita. Rahoille siis kaikin puolin hyvää vastinetta. Koska matkassa oli myös yksi äiti, suuntasimme vaatekauppojen jälkeen lasten lelukauppaan: monen monta kerrosta pelkkää krääsää… Nooh, mukana ehkä pari semmoista vihdykettä, joita ois voinu harkita ostavansa. Mutta siis leluja riitti. Loppuen lopuksi ilta alkoi sitten lähestymään ja siirryttiin kämpän kautta asemalle seuraavana kohteena Fribourg ja karnevaalit.
Junan saavuttua Fribourgin asemalle, olikin sitten mietinnän alla, miten päästäisiin oikeaan paikkaan. Harvoja ja valittuja puettja karnevaalihenkisiä tapauksia nähtiin jo asemalla, mutta he olivat selkeästi tulleet sinne jäädäkseen. Oli siis soitettava apuja, ja niitähän saatiin: Katedraalin kohdalla jääkää pois bussista. Siinä sitten kivuttiin bussiin, mutta mielestäni ehdottomasti väärään semmoiseen. Mua ois nimittäin kiinnostanu enemmän bussi nimeltä ”Pyjama bus”, ois ollu hieno nähä, mihin sillä päätyy.
Siinä me sitten istuskeltiin bussissa etsiskellen sitä katedraalia, jonka ulkonäöstä ei mitään tietoa. Mutta kappas, se näkyi siintävät suoraan edessä. Siispä tarkkana… Ja sitten se katosi! Jossain vaiheessa mietiskeltiin sitten, että nyt taitaa olla väärä suunta. Siispä pois bussista ja kävelyä hetki takaisin päin. Ja tulihan se sitten vastaan! Katedraali!
Karnevaalit oli kyllä jotain aivan mahtavaa! Iloisia, humalaisia ihmisiä ja me siellä keskellä mietiskellen tavaroiden kanssa, että oiskohan pitäny ottaa ees yks. Aukio täyttyi orkestereista, jotka vetivät hyvät setit vuorotellen. Tunnettuja biisejä ja pääasiassa puhallinsoittimilla. Mahtavaa! Vihdoin ja viimein löydettiin sitten myös etsimämme enkeli ja smurffit ja vietettiin sitten loppuilta heidän kanssaan. Turhan nopeasti oli kyllä sitten taas jatkettava matkaa, matkaa kohti kotia. Junamatka menikin sitten ihan koomassa. Mahtava reissu! Kiitos Kati ja kiitos Vesa (ja Vesa siellä Treella, kiitos, kun seuraat postejani ja Marika siellä Tampereella, kiitos kun lähetät niitä eteenpäin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti